Tehtäväkokonaisuudesta
Kokeilun lähtökohtana oli suunnitella ja toteuttaa (pienoismalli) kaupunkitilaan rakennuksia ja/tai ympäristötaideteoksia, jotka hahmoltaan voisivat sijoittua arkkitehtuurin ja/tai ympäristötaiteen rajapintaan. Tutkimisen kohteeksi valittiin kaupunkitilat, sillä kaikki tehtävään osallistuneet oppilaat asuvat kaupungissa; heillä on omakohtaisia kokemuksia kaupungista elämis- ja asumisympäristönä. Kaupunki asumis- ja elämisympäristönä on pääsääntöisesti asukkaille valmiiksi annettuna. Ympäristöjen suunnitteluun ja toteutukseen kuuluu aina myös sosiaalis-poliittinen aspekti: tehtävään osallistuvat oppilaat ovat mahdollisesti tulevaisuudessa vaikuttaja, jotka suunnittelevat elämis- ja asumisympäristöjä. Kokeiluun osallistuivat 4 A ja 4 B -luokkien oppilaat.
Tavoitteita – oppilaan ympäristöherkkyyden herätteleminen
Asumis- ja elämisympäristöön kuuluvien ilmiöiden havainnoinnin/tiedostamisen opetteleminen. Ympäristöstä aistittu pyrittiin nostamaan merkille ja merkitykselliseksi.
Sisällöt, joilla tavoitteisiin kuljettiin
- Arkkitehtuurin/ympäristötaiteen peruskäsitteitä: tila ja paikka – paikan henki
- Arkkitehtuurin, ympäristötaiteen ja muotoilun perustekijät: pituus, korkeus/leveys, syvyys ja neljäs ulottuvuus on aika, jossa kyse on rakennetun ympäristön ja sen esinemaailman historiallisuudesta.
- Värien psykologinen vaikutus: värien ja niiden suhteiden vaikutukset rakennetussa ympäristössä.
- Ulkotila – sisätila fyysisesti, psyykkisesti ja esteettisesti erilaiset ympäristöt.
- Ihminen tilassa – mittasihteet.
- Edelliset yhdistettynä oppilaan omakohtaisiin kokemuksiin. Mahdollinen synteesi tulee näkyväksi lopputulemissa.
- Tehtävän tavoitteita ja sisältöjä käsiteltiin ja toteutettiin mahdollisimman konkreettisesti. Tehtävässä toteutettiin osittain kestävän kehityksen periaatetta: materiaalina käytettiin vanhoja
- värikarttoja ja maitokartongin ylijäämäpaloja.
Tehtävän toteutus
Orientaatio – oppilaiden näkökulmia. Oppilaiden toiveita hyvästä asumis- ja elämisympäristöstä.
- Ihmiset olisivat ystävällisiä toisilleen.
- Rauhallinen, luotettava, iloinen, siisti, turvallinen.
- Olisi paljon puistoja ja Metsiä.
- Uimarantoja olisi enemmän ja talvisin niitä voisi käyttää luistelu paikkoina.
- Roskaton kaupunki.
- Liikuttaisi pyörällä, sähköautoilla ja käveltäisiin.
- Koulujen pihoissa olisi enemmän leikkikaluja.
- Siellä olisi hyviä kouluja eli kouluissa ei olisi sisäilmaongelmia.
- Siellä olisi myös hyviä terveyskeskuksia ja paljon erilaisia kauppoja.
- Sairaala, paloasema ja poliisiasema. Museoita.
- Rakennukset olisivat nudeja, valkoisia, ruskeita, mustia ja harmaita.
- Värikkäitä rakennuksia.
- Kaupunki olisi hillitysti väritetty ja talojen välit olisivat tilavat, mutta kuitenkin ”pienet”. Kaupunki olisi symmetrinen ja keskustassa olisi paljon rauhallisia kahviloita, jossa voisi hyvin esim. opiskella.
Oppilaiden mielestä elämään hyvässä kaupunki ympäristössä kuuluu ulkoisen, kauniin visuaalisen hahmon lisäksi moraalinen, eettinen ulottuvuus.
Asemakaava
Jatkoimme orientaatio vaihetta miettimällä kaupungin rakentumisen perustana olevaa asemakaavaa. Tutkimme erilaisia asemakaavoja. Aloitimme historiallisesta lähtökohdasta. Tulostin oppilaille Barcelonan kaupungin kartan, mistä oivallisesti selviää, miten erilaiset historialliset aikakaudet ovat vaikuttaneet esim. kaupungin tieverkon hahmon kehittymiseen. Vanhan kaupungin osan asemakaava on täysin erilainen kuin kaupungin uudenpien osien.
Pysyimme vielä Barcelonassa: katsoimme kuvan Antonio Gaudin suunnitteleman talon katolle rakennetusta savupiipuista ja ilmastointikanavista. Tarkoitukseni oli herätellä oppilaiden ympäristöherkkyyttä näyttämällä, että on myös toisenlaisia, erilaisia tapoja käsitellä ilmiötä savupiippu/ilmastointikanava kuin omassa rakentamisen ja suunnittelun kulttuurissamme. Katsoimme myös muita Gaudin suunnittelemia rakennuksia, jotka laajenevat ympäristötaideteoksiksi kuten Guellin puisto. Ajatuksena oli, että tältäkin ympäristömme voisi näyttää vai voisiko?
Kaksi asemakaavaa
Oppilaat piirsivät lyijykynä työnä oman näkemyksensä asemakaavasta. Oppilaat valitsivat töistään itse äänestyksellä kaksi selkeästi erilaista vaihtoehtoa, ja ne jäivät odottamaan työn etenemistä.
Rakennukset/ympäristöteokset
Leikkasin rakennuksiin/ympäristötaideteoksiin maitokartongin ylijäämäpaloista valmiita geometrisiä ”rakennuspalikoita”, joita vapaasti yhdistämällä oppilaat rakensivat kolmiulotteisen työnsä. Ennen elementtien kokoamisvaihetta oppilaat valitsivat värikartoista haluamansa ja muotoilivat niistä kokonaisuuksia, jotka liimattiin elementteihin ennen niiden kokoamista kolmiulotteisiksi töiksi.
Takaisin asemakaavoihin
Rakensin kahden erilaisen asemakaavan mallin paperista. Oppilaat rakensivat parityöskentelynä näihin kaavoihin omat käsityksensä kaupunkimiljööstä. Tässä vaiheessa oppilaat joutuivat ratkaisemaan, mitä työt voisivat edustaa: rakennusta, ympäristötaideteosta vai molempia. Käytössä olivat molempien tehtävään osallistuneiden oppilaiden valmiit työt.
Töiden fyysinen, konkreettinen sijoittaminen tiettyyn, vaikkakin hyvin pelkistettyyn ympäristöön, synnytti oppilailla oivalluksia: oppilaat keksivät, että työn sijoituspaikka kaupunkiympäristössä voisi määritellä työn laadun. Sama työ esim. liikenneympyrään sijoitettuna voisi edustaa ympäristötaideteosta ja kadun/tien varrella se voisi olla asuintalo, kaupungin laidalla tehdasalueella tehdas tai markettialueella tavaratalo.
Ihmiset, rakennukset ja muut kaupunkitilat
Tehtävän lopuksi oppilaat kirjasivat pareittain vastauksia kysymyksiin:
Minkälaisia ihmisiä heidän rakentamassaan miljöössä voisi asua?
Mitä rakennukset/niiden muodostamat alueet kaupunkitilassa voisivat edustaa?
- Vanhempaa ikäluokkaa.
- Abstraktia rakennustyyliä.
- Tiede/taidekeskuksia.
- Teollisuusalue.
- Iso Kaupunginteatteri.
- Puisto alue (suihkulähde).
- Paloasema, poliisi, lääkäri.
- Paljon asutuksia.
- Vehreää.
- Täällä voisi asua eläinrakkaita ja taiteellisia ihmisiä, lapsi perheitä.
- Ruokakauppa, heureka, ostoskeskus, tehdas, puisto, eläinkauppa, historiamuseo, poliisiasema ja tilkkukauppa, uimala, paloasema.
Aivan viimeiseksi tarkastelimme, miten ihmisen/luonnon mittasuhteet voivat vaikuttaa ja /tai muuttaa rakennusta ja sen käyttötarkoitusta.
Teksti ja kuvat: Leena Töyrylä, Taide ja muotoilukoulu Taika
Salvos-hanke 